RV 34+2

 

Masu rv 34+1

 

Masu kasvaa ja komistuu. Eilen kävin neuvolassa, keskiviikkona perhekerhossa ja tänään olisi oman paikkakunnan äitiporukan Roosa nauha päivän kävely vuorossa. Enempi vähempi on siis ollut toimintaa :)

Jahkasin ja jahkasin keskiviikkona, että lähteäkkö perhekerhoon vai ei. Mietin itekseni, että viittinkö mennä kun vasta odotan lasta. Onnekseni kaksi ihanaista naista (jo itse äiti ihmisiä) saivat käännytettyä pääni ja kannustivat lähtemään todeten, että on pienempi kynnys tulla sitten lapsenkin kanssa :) Ja tottahan se on! Ja mukavaakin oli :) Sain paljon uusia äiti tuttuja ja oli kiva päästä vaihtamaan ajatuksia toisten äiti ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan välillä.

Eilinen neuvola käyntikin meni ihan perusrutiinilla. Mitään uutta raportoitavaa sen osalta ei ole. Seuraava käynti on taas kahden viikon kuluttua. Kaikki oli niinkuin pitääkin. Kerroin neuvolatätille, että närästykset ovat pahentuneet, lonkkakivut muuttaneet muotoaan ärsyttävämmiksi, mieli seilaa erityisesti iltaisin kun iskee väsy ja turvotustakin on. Mutta kuten todettu jo otteeseen pariin - kuuluu asiaan. Nyytin sykkeet olivat hyvät, samoin äidin verenpaineet. Hemoglobiinia ei vielä(kään) otettu vaan sen kuulemman hän ottaa sitten ensi kerralla. Ja minä kun luulin ennen raskautta, että sitä katotaan joka kerta ja lyödään helposti rautatabletit syötäväksi, mutta eipä näemmä. Joten en ole sen kummemmin alkanut sitä vaatimaankaan.

Päässä pyörii monen moisia ajatuksia, mutta en tiedä osaako niitä pukea sanoiksi. Ainakaan fiksussa järjestyksessä. Tuntuu hassulta ja käsittämättömältä, että synnytykseen ei ole enää montaa viikkoa. Sitä ei vain ymmärrä vaikka kuinka pohtisi ja ajattelisi :) Muutenkin pääkoppa tuntuu pursuavan ideoita ja ajatuksia moneen suuntaan. Pakko siis ehkä päätellä kirjoittelut tähän ja alkaa purkamaan niitä ideoita ;)

Loppuun vielä kuvaa eilisistä postipojan tuomisista:



 

Liityin siis netissä Ainukerhoon ja liittymisen yhteydessä sai 5 pistettä, jotka

sai halutessaan käyttää heti saman sileän tien lusikoihin. Ja niinhän minä tein. Vaikka nuita ei vielä piiitkäään aikaan tarvitakkaan.. :)