rv 37+6

Vielä ollaan yhtenä kappaleena. Touhottamiset ja muut on saanut jäädä ja on pitänyt alkaa ottamaan rauhallistakin rauhallisemmin. Perjantain neuvolakäynnillä neuvolatäti pisti verenpaineet seuranta linjalle viikonlopuksi ja sunnuntaina täytyikin lähteä käymään näyttämässä naamaansa synnärillä kun arvot huitelivat 150/100 tietämillä.. Lopulta kaikki oli hyvin niin äidillä kuin vauvalla. 5 tunnin synnärrillä lepäilyn jälkeen pääsin sydänkäyrien ja ultrauksen jälkeen kotiin. Ihana kätilö totesi sydänkäyriä ottaessa, että: mihinhän tuo lapsi luulee pääsevänsä nuilla spurteillansa. Viittasi siis välillä korkeana käyviin vauvan sykkeisiin :) Pissa oli puhdas eikä muutenkaan mitään raskausmyrkytyksen oireita onneksi ollut vain ja ainoastaan tuo verenpaineen nousu.

Lapsivettä oli riittävästi ja muutenkin vauva oli virkeä ja liikkui paljon niin käyrien kuin ultran mukaan. Isopäinen lapsi kuuleman tulossa. Nauroinkin lääkärille, että liekkö äidin puolelta periytynyt isopää ja isän puolelta hoikkavartalo :) Rakenteet oli karkeasti katsottuna hyvät, ei mitään moitittavaa. Ja samalla tekastiin sitten "ohimennen" synnytystapa-arviokin ja alakautta synnytykselle ei ole estettä. Harjoitussupistuksia on alkanut tulla enemmissä määrin pikku hiljaa ja odotus synnyttämään lähdöstä on jo kova.

Yritin vielä eilen illallakin miettiä, että mikä olisi ylimääräistä stressiä aiheuttanut ja saanut verenpaineen nousuun, mutten keksinyt. Olen ottanut (ihan oikeasti, uskokaa tai älkää) ihan rauhallisesti viime ajat ilman sen suurempia touhotuksia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä on tietämättään stressannut tulevaa synnytystapa-arviointia ja sitä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Sillä nimittäin jo eilen aamulla verenpaineet olivat tasoittuneet alle 130/80 eli kohti normaalia.

Tänään menen kuitenkin kontrolli käynnille asian tiimoilta neuvolaan samoin loppuviikosta toisen kerran. Ja ensi viikolla (jos ei olla jo synnyttämässä) niin menen äitiyspolille sydänkäyrillä käymään.

Vielä palatakseni sunnuntaihin. En voinut uskoa kuinka ihana ja lämmin vastaanotto synnärillä oli kun sinne menimme. Totta kai vaikuttaa varmasti se, että osastolla oli tooodeeelllaa hiljaista, mutta kuitenkin. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että oltaisiin menty käymään turhan takia (vaikka ensin epäröinkin, että soittaakko vai ei) vaan oli sellainen olo, että otetaan tosissaan heti ja lämpimästi vastaan rauhassa tutkien ja katsoen ilman mitään kiirettä.

Mutta nyt taas lepäilemään ja katsomaan telkkaria ja keräämään voimia tulevaan :) Lisäilen vielä myöhemmin viimeisimmät masu kuvat tänne kunhan vain ehdin.

RV 34 ja synnäri tutustuminen

 

Eilen käytiin perhevalmennuksen yksi osa joka oli synnärille tutustuminen. Käynnin jälkeen

mies ilmoitti, että tämä valmennus kerta oli kyllä kaikista järkevin ja antoisin. Ja niin kyllä olikin!

 

Kätilö selitti meille synnytyksen kulun alusta loppuun eli synnärille saapumisesta kotiinlähtöön ja siltä väliltä. Lisäksi meille esiteltiin synnytyssalit, huoneet, sektiohuone jne. Ja kerrottiin kaikesta yleisestä käytännöstä ja esiteltiin jopa instrumentteja myöten imukuppi, kalvojenpuhkasusakset jne.

 

Ensin sinne mentäessä mielen valtasi pieni kauhu ja pelko, jota aikaisemmin ei ollut tuntunut.

Loppua kohden kuitenkin olo rauhoittui täysin. Oli helpottavaa kuulla, että he eivät heti ole

tyrkyttämässä kipulääkityksiä vaan lähdetään ensin luonnollisista kivun lievitys keinoista liikkeelle ja että ponnistusasentoakin saa rauhassa etsiä eikä ole pakotettu välttämättä perinteiseen puoli makaavaan asentoon (ellei epiduraalia ole laitettu). Totta kai näissäkin asioissa voi tulla

vielä kädenvääntöä riippuen kätilöstä...

 

Tuo kivunlääkitys asia helpotti mieltäni, koska kivunlääkityksessä synnytyksessä on aina puolensa ja puolensa. Vaikka se vie kipua pois ja voi helpottaa synnytystä, voi se myös aiheuttaa lapseen tiettyjä vaikutuksia. Eilinen kätilö olikin hyvin pitkälti sillä linjalla, että ilokaasu on paras lääke synnytyksessä. Ja sanoikin, että ei se silti huonommaksi äidiksi ketään tee jos muuta kipulääkettä ottaa vaan kaikkien kipukynnys ja tarpeet ovat yksilölliset, mutta mitään ei pistetä automaattisesti tai väkisin vaan ensin keskustellaan.

 

Käytössä on kuulemman geelipussit lämpimänä ja kylmänä, allas, suihku, jumppapallo ja lattiapatja. Synnytys tapahtuu aina sängyssä eli esimerkiksi allassynnytys ei ole mahdollinen. Mutta jollei epiduraalia ole laitettu niin saa vapaasti hakea itsellensä sopivan synnytysasennon sängyssä tai sängyn vierestä.

 

Perhehuoneita ei erikseen kuulemman ole vaan niitä tehdään aina tarvittaessa huoneista. Eli luonnollisestikkin osaston täyteys vaikuttaa huoneen saantiin. Mutta kaikki huoneet olivat kuitenkin kahden hengen huoneita eli rauhallista on.

 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin käynnin jälkeen jäi hyvä ja rauhallinen mieli. Ja positiiviset

odotukset omaa synnytystä kohtaan.