Kuten otsikkokin kertoo ollaan menossa jo seitsemännen viikon puolessa välissä. Parin viikon päässä häämöttää jo ensimmäinen neuvola käynti. Tällä välin saakin "nauttia" siitä kuinka paha olo valtaa kehon ja mielen (vertaa kestokrapulaan) joka päivä. Ainakin näin on tapahtunut jo viikon ajan. Toisaalta jostain luin, että tällöin keskenmeno riski olisi pienempi. Täytyy siis lohduttaa itseään sillä..
Viimeiset kuukautiset olivat 31.1, mutta kunnon plussaa (ja digitaali testi <3) näytti vasta 8.3. Eli reilu viikko kuukautisten myöhästymisen jälkeen. Tätä ennen oli negatiivista ja haamuviivaa. Mutta yksityisellä ultrassa käydessä tästä poristuani totesi ihana hoitaja täti, että hedelmöittyminen on tapahtunut vain oletettua myöhemmin eli ovulaatio on ollut myöhemmin kuin luultu tms. Ekoissa ultrissa käytiin siis RV 4+3n aikoihin ja saatiin tietää että sikiö kasvaa oikeassa paikkaa. Uudestaan käytiin RV 6+3 ja saatiin huomata sikiön hurja kasvuvauhti. Kasvun pystyi erottamaan ihan selvästi. Ja pieni sydänkin siellä pomppi todella vahvana <3 Laskettu aika olisi tällä hetkellä 17.11.2013. Mutta kuten mikään maailmassa ei tuo lasketun ajan varmuus ole vielä taattua vaan se saattaa vielä liikkua johonkin suuntaan seuraavassa ultrassa ja vielä synnytyksen tienoollakin.
On ollut jännä huomata kuinka jotkut ruuat mitkä ennen raskautta maistuivat vielä hyvältä saavat nyt jo pelkällä pakkauksellaan oksennuksen nousemaan kurkkuun tai ainakin etovan olon kasvamaan. Itselläni yhtenä näihin kuuluu kurkkumajoneesi ja itsetehdyt lohkoperunat. Ehkä jälkimmäiset juuri siksi, että yhdistän ne tuohon kurkkumajoneesin makuun. Myös entinen leivosten suurkuluttaja on saanut itsensä stoppaamaan niiden syöntiä, koska ennen herkkuihini kuuluneet Pirkka minttusuklaaneliötkin ällöttävät minua. Samoin porkkanakakku. Ja aikaisemmin himoitsemani Parrotsin suklaa-jogurtti-tms. päälysteiset pähkinät ja muut nykyään vain ällöttävät. Pelkkä ajatuskin puistattaa..
Ihanuuksiin on viime aikoina kuuluneet appelsiinit - ihanan raikasta, mehujäät - pahan olon pelastus, perusruoka ilman mitään kastikkeita kuten makaroni ja jauheliha <3 Sitä vedinkin eilen pari lautasellista.. Juu eli ruokahalu on kasvanut ja tästä päästäänkin nuihin oireisiin.
Hajut olivat ensimmäisinä viikkoina kaameita, mutta nyt niidenkin kanssa on oppinut elämään. Eli en enää vahingossakaan mene haistelemaan esimerkiksi kahvipapuja läheltä vaan kiltisti suun kautta hengitellen laitan kahvin kiehumaan. Itsehän en ollenkaan siis juo kahvia. En ikinä ole päässyt oikein sen juontiin jyvälle. Myös teen juonti on karsiintunut pois kun mikään lämminjuoma ei oikein maistu.
Palelu ja ruuminlämmön nousu on koettu ja nähty. Kuulun siihen ryhmään, jonka peruslämpö on lähempänä 35 astetta kuin 36:tta. Nelosviikon tienoilla lämpö oli oppikirjojen mukaisesti reilu puoliastetta enemmän kuin tavallisesti, mutta nyt ollaan palattu jo meikäläisen peruslämpöön.
Mielialojen vaihtelut ovat jo kotona jotain teatraalisen huvittavaa. Vielä toistaiseksi olen onnistunut aika hyvin pitämään kiukut sisälläni, mutta onpa tässä parina kertana tullut räjähdettyä ihan tosissaan ja ihan pienestä. Myös ilot on herkässä kuten myös kyyneleet. Välillä ihan itseäkin huvittaa tuo oma ajatuksen juoksu ja tunneskaala. Vihaiseksi sekunnissa ja leppymään puolessa sekunnissa ;)
Tukkoinen nenä on alusta asti ollut myös seuranani ja on toistaiseksi jatkanut seurassani oloa. Viime yönäkin heräsin siihen, ettei henki kulke kuin suun kautta. Silti sinnikkäästi olen vältellyt nenäsuihkeita kuin ruttoa. Kun vaiva on yöllinen ja suht vaivaton niin turha lääkitys hiiteen.
Unen tarve on kova. Viime yönä tuli vedettyä unta palloon melkein 11 tuntia. Ja voin kertoa, että siitä huolimatta olen todennäköisesti myös tänä iltana klo.21 tietämillä jo pedissä. Sunnuntaina valvoin sinnillä vähän pitempään, mutta kyllä väsymys olikin sen mukaista ja aamusta nukuttiinkin sitten hitusen pidempään ja koko päivän venytytti. Ja vessassa käynti vaatii yöstä myös oman veronsa. Laskin, että viime yönä kävin 3 kertaa vessassa kun normaalisti käyn kerran. Näiden yöllisten vessareissujen määrä kyllä vaihtelee, veikkaisin että tuo viime yön 3 oli ennätys tähän mennessä.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä rinnat ja erilaiset pienet kipuilut. Rinnat ovat kokeneet muutosta kyllä. Mies huomasi asian ensimmäisenä ja kysyikin, että mitä pikku muhkuroita sun rinnoissa on. No ne muhkurathan kuuluu asiaan. Ja myös rintojen arkuus on saatu huomata. Välillä vähän vähempänä ja välillä vähän enempänä. Kipuilua oli ekoina viikkoina jaloissa kovasti. Mutta onnekseni ja mielenrauhan taatakseni luin netistä, että se on merkki vain verenkierron koville joutumisesta. Samoin huimaus oli seurana ekoina viikkoina, mutta nyt sekin on onneksi vähentynyt, muttei kylläkään kokonaankaan poistunut.
Loppuun kruunaan vielä yhden vaivan, mitä hyvä terveys lehden mukaan harva raskaana oleva myöntää kärsivänsä - ilmavaivat. Minä myönnän! Minä kärsin! Ja kärsin myös hikoilusta! Hikoilen myös normaalisti aika helpolla, mutta viime lauantain lenkin jälkeen huomasin, että hikoilen nyt vielä kahta kauheammin.
Mutta nyt tämä mamma alkaa pikku hiljaa kokeilla pysyykö aamupala sisällä ja alkaa sitten suunnistaa pikku hiljaa kohti töitä. Mukavaa keskiviikkoa teille jokaiselle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti