RV 11+1 (!!) ja eka "virallinen" ultra

Ekassa "virallisessa" ultrassa on nyt käyty. Tutustelin niskapoimu ultraan etukäteen jo netissä, mutta turhaa. Tiedot siellä olivat ristiriitaisia. Osassa ultran ottaja oli lääkäri osassa kätilö. Osassa ultraus tehtiin alakautta osassa vatsanpäältä. Itselläni homma kuitenkin kulki niin, että tutkimuksen teki kätilö ja vatsan päältä. Kätilö oli aivan ihana ja todella rauhallinen ja ystävällinen. Eli juuri sellainen kuin kaipaa hermoheikko hetkellä. Koko ajan hänestä vaistosin turvallisuutta ja olon että kaikki on hyvin.

Laskettu aikahan siis muuttui tämän myötä 4päivän verran. Eli uusi laskettu aika olisi 13.11.2013. Ja tätä myöten raskausviikot 11+1 tällä hetkellä ovatkin menossa. Eli laskenta meni uusiksi ;) Kaverilla oli jo kasvua tapahtunut huimasti ja kaikki oli hyvin. Lapsivettä oli tarpeeksi. Niskapoimunturvotusta ei vielä voitu arvioita. "Arvauksena" kätilö heitti arvoksi 0,7mm eli ei paljoa. Olo helpottui kummasti.

Myös pikkuisen epäselvän 3D vilauksen pääsin näkemään sairaalan uudella laitteella, joka oli toissapäivänä tullut ja oli ekoja kertoja nyt testissä. Ja kyllä sieltä jo alkoi hahmoittua nyrkkiä naaman edestä ja jalkoja&käsiä. Ihana pieni Nyytti siellä kasvaa <3 Lapsen työnimeksi on siis nyt päätynyt Nyytti. Pikku hiljaa on alettu Nyytistä kertomaan ja vappuna myös lisää ystäviä saa asiasta tietää. Pikku hiljaa vatsa myös alkaa paljastaa todellisuutta, vaikka miehen mielestä se on ihan muuta kuin raskausvatsaa ;)

Iso kivi vierähti tänään tuon ultran myötä pois sydämmeltä. 7.5 on seuraavan kerran meno, jotta saadaan otettua paremmin tuo niskapoimuturvotuksen määrä. Mutta nyt uskallan mennä luottavaisin mielin eteenpäin ja ressaamatta turhaa. Kysäsin samalla kätilöltä niukasta ruskeasta vuodosta jota on kerran viikkoon ollut ja hän rauhoitteli sen olevan normaalia ja kuuluvan asiaan kunhan se ei muutu kivuaaksi ja veriseksi. Joten ei paniikkia senkään osalta.

Saattoi olla jotakin muutakin mistä minun ptii muistaa kirjoittaa, mutta nyt alkaa tuntua siltä että viime yön huonosti nukuttu yö alkaa vaatia veronsa. Joten palataanpas taas virkeämpänä asiaan :)

RV 9+5 ja eka neuvola

Eka neuvola käytiin eilen. Neuvolatätimme oli mukava vanhempi rouvas henkilö, joka tekee joka toinen viikko työtään eli on osa-aika eläkeläinen ja joka toinen viikko on vähän nuorempi nainen vastaanottamassa. Kuten odottaa saattaa saatiin iso nivaska lippusia ja lappusia sekä myös seuraavaa kertaa varten, joka on lääkärineuvola niin molemmille omat voimavara kyselyt täytettäväksi. Sekä molempien liikunta ja ruokatottumuksista vihkonen, johon täytellään sitten äitiysneuvola aikana ja lastenneuvola aikana koko perheen ruoka- ja liikuntatottumuksia. Lisäksi sain (yllätys yllätys) kuulla olevani lievästi ylipainoinen ja joutuvani sokerirasitus kokeeseen myöhemmin. Eli ei tämä ei tullut yllätyksenä. Myös isä huomioitiin ja isä "pääsi" täyttelemään diabetes riski kaavakkeen ja pisteiksi tuli pyöreä nolla eli ei riskiä.

Sydänääniä ei kuunneltu. Vaikka yleensä ilmeisesti on kuunneltu kuten jälkeenpäin kuulin, mutta enpä sitten osannut sitä vaatiakkaan kun en tiennyt kuuluuko käyntiin se vai ei. Mutta onpa nuita kotona koti dopplerilla kuunneltu. Tästä hommasta lisää myöhemmin omana postauksenaan :) Lisäksi verikokeita napsittiin 3 putken verran niin veriryhmän selvittämiseksi kuin sukupuolitautien osalta ja kehityshäiriöiden poikkeavuuden osalta. Ja kyllä, molemmista käsistä napattiin verikokeet. Ottaja kun ei ollut ehkä ihan terässä tässä hommassaan. Ja minä entinen verenluovuttaja joka yleensä en hirveästi kammoksu verikokeita niin kyllä täytyy myöntää että tällä kertaa kävi pirun kipeää ja ihan ottajan takia. Lisäksi tutkittiin pissasta joka kerta tutkinnan alle joutuvat proteiinit, bakteerit ja sokerit.

Hemoglobiini oli 120. Eli parempikin voisi olla. Kuitenkin muistelisin, että se on ollut itselläni  130-135 tienoolla. Tai sitten muistan ihan väärin.. Mutta seuraillaan ja ihmetellään. Rautalääke oli kuitenkin jossain vaiheessa kuitenkin väistämättä tulossa mukaan kuvioihin. Tällä hetkellähän popsin vai Minisunin Mama vitamiinitabletteja.

Eilen soittelinkin sitten neuvolan luvalla äippäpolille päin ja varailin niskapoimu ultraan aikaa. Aikoivat soitella ensi viikon maanantaina sieltä päin takaisin kun hoitaja on taas töissä. Pientä vääntöä on vain nyt siitä että ollaanko viikolla 9 vai viikolla 11... Äippäpolilla ilmoittivat, että he laskevat viimeisten kuukautisten perusteella ja piste. Vaikka yritin kyllä tingata vastaan, että ollaan käyty jo kahteen otteeseen ultrassa yksityisellä ja että koko siellä näytti muuta, mutta nojoo. Annoin lopulta periksi ja sanoin että no lasketaan sitten. Pääseepä nopeampaa ultraan ;)

Loppuun vielä kuvaa eilen postista kolahtaneesta Vau kirjakerhon paketista. Kaikkea pientä kivaa :)

  

Mutta nyt laittelemaan kotia viikonloppu kuntoon ja sitten käymään suunnittelemassa opiskelukuvioita ja sen jälkeen töihin. 

Mukavaa viikonloppua jokaiselle <3

RV 9+1 pahoinvoinnin loppu, närästyksen alku?

Kuten otsikosta voi päätellä on pahoinvointi vähentynyt ja närästys yrittänyt alkaa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mihin taistelu näiden kahden välillä kehkeytyy ja kumpi voittaa.. Kaiken kruunaa tällä hetkellä minua piinaava flunssa kera pienen lämmön nousun, joka ei kuitenkaan vielä jaksa hivuttautua niin ylös, että viitsisi sairaslomaa hakea.

Lauantai meni shoppailu ja huvittelu reissuna kaupungin humussa. Illalla uni tulikin nopeaa silmään. Pientä jännitystä viikonloppuna tuotti myös niukka rusehtava valkovuoto, joka piinasi ikävästi, mutta loppui kuitenkin onneksi niine hyvinee. Ja internet tiesi valaista asiaa niin, että 15% naisista kärsii moisesta jossain vaiheessa raskautta.

Shoppailun saldona löysin jotain hiusjuttuja sekä H&M:ltä äippämekon 15€:n hintaan sekä pinkin vapputopin 6€:n hintaan ja äippä topin alennettuun 5€:n hintaan. Hyviä löytöjä! Kuin myös perjantaina nettikirpparilta ostamani 3/4 osa legginssit, farkut, mustat strech housut ja farkkuhame. Hintaa noille neljälle tuli 30€. Nyt mammavaatteita alkaakin olla aika hyvin kasassa. Tulossa on vielä yhdeltä nettikirpparilta 2 hametta ja yksi äippäpaita. Eli kyllä, täällä on ihan riehaannuttu nuiden mammavaatteiden kanssa, mutta kun minusta vain on ihana pukeutua mukavasti ja nuo äippävaatteet on oikeasti mukavia päällä. En tiedä mitään inhottavampaa kuin nahistella ja ahistella liian pienissä ja tiukoissa vaatteissa.

Sunnuntai menikin levätessä ja pyykätessä. Yritin ommellakkin, mutta kaikki tuntui menevän vain enempi vähempi pieleen, joten päätin laittaa koneen kiinni ja vain olla. Näin ollen siis en pääse vieläkään esittelemään lupaamiani ompelutöitä kun eivät mokomat ole vieläkään viimeistellyt, mutta ehkä jo pian saataisiin ekat kunnon kuvat tänne.

Ensimmäinen neuvola koittaisi torstaina. Jännitys on jo käsin kosketeltavissa. Vielä innokkaampi ja pelon sekaisin tuntein odotan "ensimmäistä virallista" ultraa. Viikonloppuna yritettiin jo koti dopplerilla saada sydänääniä kuulumaan, mutta mitään 100% varmaa ääntä ei vielä kuultu. Lauantaina kaupan sovituskopin peilistä saattoi pientä vatsan alkua nähdä jo. Ja eilen huomasin muutenkin kropan löystyneen yms kun ei ole väsymykseltä ja pahoinvoinnilta pystynyt liikkumaan.. Hueh.. Pientä vartalokriisiä? Tietyllä tavalla joo ja tietyllä tavalla ei. Odotan innolla vatsan kasvua, mutta tällä hetkellä olo on löllö kuin pullataikinalla.

Nyt tämä löllyvä pullataikina äiskä lähtee pikku hiljaa valmistautumaan töihin lähtöön sekä soittelemaan kouluhommien tiimoilta :)

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle! <3

RV 8+2 ja "vähentynyt" paha olo ja pelot

Paha olo on ja pysyy. Kirjoitin ensin luonnos tekstin johon laitoin, että paha olo on alkanut väistyä. No meni tunti ja ripiät päälle niin aamupala murot kohtasivat karun totuuden. Aamupala onkin siis ihan yliarvostettu juttu... Hyvinhän sitä päivän voi aloittaa syömällä lounaan. Ja myönnän aamupalaksi maistuu myös muutama karkki, jolla saa vähän edes verensokerit (hetkellisesti) koholle.. Tiedän, ei hyvä vaihtoehto.

 Ja niille, jotka säikähtivät viime päivityksen appelsiinien syöntiä (liika c-vitamiinin saantia) niin appelsiini himot ovat vähentyneet. Sen sijaan kaikki tuore maistuu kuten tuore ananas ja tuore ruisleipä <3

Ihanaa odotusta kuitenkin varjostaa aina pelot, joita ympäristöstä tulee. Onko minun lapsellani varmasti kaikki hyvin? Mitä jos onkin jotain poikkeavaa? Tai mitä jos lapsella siellä kohdussa ei muuten vain ole kaikki kunnossa? Mitä jos raskaus meneekin kesken? Tiedän, ettei jossittelu auta yhtään mitään ja pahentaa vain omaa mieltä. Tapahtui mitä tahansa kaikella on tarkoituksensa. Ja täytyy vain (yrittää) luottaa siihen, että kaikki menee hyvin <3

Ehkä nuiden pelkojen takana on osittain myös hormoonien ihana pomppiminen. Yleensä kiukkujen kohteena ovat miehet. Niin oma kuin muut. Johtuukohan tämä jotenkin siitä, että alitajunta ymmärtää sen, että usea nainen on kokenut tai tulee kokemaan myös raskauden ja samat hormoonit kun taas miehet eivät...

Lauantaina hurruuttelin ompelukoneella lasten juttuja, mutta niistä vähän myöhemmin lisää omana postauksenaan. Nyt tämä kiukku äkäpussi huimaus nainen lähtee töitä kohti. Palataan asiaan seuraavan kerran ompelutöiden merkeissä <3

RV 7+5 ja aamupahoinvointi ja painon nousua

En ole koskaan ollut suuri aamupalan ystävä, mutta voin sanoa että arvostus sitäkin kohtaan on noussut viimeisen parin viikon aikana. Siis kun sitä ei ole voinut yksinkertaisesti syödä. Juuri kun luulin päässeeni pahoinvoinneista jo pikku hiljaa kuiville vesille niin höpön löpöt pahoinvointi päätti, että hei aletaanpa vierailla tuon luona semmosia aamu-aamupäivä visiittejä. Parhaimmassa tapauksessa pystyn siis syömään vasta klo.11 tietämillä jolloin töissä istutaan jo lämmin ruoka naaman edessä. Pariin kertaan olen jättänyt lounaan väliin ja syönyt vasta puolilta päivin sen tai jos olen syönyt niin puolet annoksesta kun kesken kaiken on iskenyt huono olo taas. Onnekseni ruoka pysyy nyt sentään sisällä toisin kuin viikko takaperin kun se pyrki koko ajan ulos. Täytyisi varmaan koputtaa tämänkin asian tiimoilta puuta...

Tänä aamuna uskalsin myös hypätä käymään puntarilla.. Hupsheijjaa, mistä huomaa, että karkkia on alettu kuitenkin syödä taas? No se paino.. Totta kai raskauskin alkaa vähän vaikutttaa asiaan, mutta osa syynä on myös omat elämäntavat, joihin hirveästi ei ole jaksanut tämän pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa panostaa. Tiedän, että ulkoilu auttaa tähän ja ulkoilenkin yleensä noin tunnin työnpuolesta päivän aikana. Vaikka siinä ei mitään huippu sykkeitä koetakkaan, päinvastoin. Mutta uskon ja toivon, että kunhan nämä pahoinvoinnit saan selätettyä niin voin harkita jo ennen töihin menoa käyväni pienellä kävelylenkillä. Nyt se on vain pelkkä haave.

Unet tuntuvat muuttuvat koko ajan villiäkin villemmiksi. Milloin seikkailen unessa pakoon hirveää räjähdystä tai luoteja tai muuten vain chillailen jossain ihan ihmeellisissä paikoissa. Myös oma edesmennyt äitini näyttäytyy paljon tällä hetkellä unissani. Sunnuntaina olisi yleisömeediotilaisuus, johon harkitsin osallistuvani toista kertaa. Toisaalta en tiedä onko se tarpeen noiden äidin monien yöllisten vierailujen takia vai onko hänen tarkoituksenaan nimenomaan ollut houkutella minua tuonne tapahtumaan. Tiedä häntä..

Näihin pahanolon tunnelmiin toivottelen teille jokaiselle mukavaa viikonloppua <3

RV 7+2 & oireita ja ruoka ällötyksiä

Kuten otsikkokin kertoo ollaan menossa jo seitsemännen viikon puolessa välissä. Parin viikon päässä häämöttää jo ensimmäinen neuvola käynti. Tällä välin saakin "nauttia" siitä kuinka paha olo valtaa kehon ja mielen (vertaa kestokrapulaan) joka päivä. Ainakin näin on tapahtunut jo viikon ajan. Toisaalta jostain luin, että tällöin keskenmeno riski olisi pienempi. Täytyy siis lohduttaa itseään sillä..

Viimeiset kuukautiset olivat 31.1, mutta kunnon plussaa (ja digitaali testi <3) näytti vasta 8.3. Eli reilu viikko kuukautisten myöhästymisen jälkeen. Tätä ennen oli negatiivista ja haamuviivaa. Mutta yksityisellä ultrassa käydessä tästä poristuani totesi ihana hoitaja täti, että hedelmöittyminen on tapahtunut vain oletettua myöhemmin eli ovulaatio on ollut myöhemmin kuin luultu tms. Ekoissa ultrissa käytiin siis RV 4+3n aikoihin ja saatiin tietää että sikiö kasvaa oikeassa paikkaa. Uudestaan käytiin RV 6+3 ja saatiin huomata sikiön hurja kasvuvauhti. Kasvun pystyi erottamaan ihan selvästi. Ja pieni sydänkin siellä pomppi todella vahvana <3 Laskettu aika olisi tällä hetkellä 17.11.2013. Mutta kuten mikään maailmassa ei tuo lasketun ajan varmuus ole vielä taattua vaan se saattaa vielä liikkua johonkin suuntaan seuraavassa ultrassa ja vielä synnytyksen tienoollakin.

On ollut jännä huomata kuinka jotkut ruuat mitkä ennen raskautta maistuivat vielä hyvältä saavat nyt jo pelkällä pakkauksellaan oksennuksen nousemaan kurkkuun tai ainakin etovan olon kasvamaan. Itselläni yhtenä näihin kuuluu kurkkumajoneesi ja itsetehdyt lohkoperunat. Ehkä jälkimmäiset juuri siksi, että yhdistän ne tuohon kurkkumajoneesin makuun. Myös entinen leivosten suurkuluttaja on saanut itsensä stoppaamaan niiden syöntiä, koska ennen herkkuihini kuuluneet Pirkka minttusuklaaneliötkin ällöttävät minua. Samoin porkkanakakku. Ja aikaisemmin himoitsemani Parrotsin suklaa-jogurtti-tms. päälysteiset pähkinät ja muut nykyään vain ällöttävät. Pelkkä ajatuskin puistattaa..

Ihanuuksiin on viime aikoina kuuluneet appelsiinit - ihanan raikasta, mehujäät - pahan olon pelastus, perusruoka ilman mitään kastikkeita kuten makaroni ja jauheliha <3 Sitä vedinkin eilen pari lautasellista.. Juu eli ruokahalu on kasvanut ja tästä päästäänkin nuihin oireisiin.

Hajut olivat ensimmäisinä viikkoina kaameita, mutta nyt niidenkin kanssa on oppinut elämään. Eli en enää vahingossakaan mene haistelemaan esimerkiksi kahvipapuja läheltä vaan kiltisti suun kautta hengitellen laitan kahvin kiehumaan. Itsehän en ollenkaan siis juo kahvia. En ikinä ole päässyt oikein sen juontiin jyvälle. Myös teen juonti on karsiintunut pois kun mikään lämminjuoma ei oikein maistu.

Palelu ja ruuminlämmön nousu on koettu ja nähty. Kuulun siihen ryhmään, jonka peruslämpö on lähempänä 35 astetta kuin 36:tta. Nelosviikon tienoilla lämpö oli oppikirjojen mukaisesti reilu puoliastetta enemmän kuin tavallisesti, mutta nyt ollaan palattu jo meikäläisen peruslämpöön.

Mielialojen vaihtelut ovat jo kotona jotain teatraalisen huvittavaa. Vielä toistaiseksi olen onnistunut aika hyvin pitämään kiukut sisälläni, mutta onpa tässä parina kertana tullut räjähdettyä ihan tosissaan ja ihan pienestä. Myös ilot on herkässä kuten myös kyyneleet. Välillä ihan itseäkin huvittaa tuo oma ajatuksen juoksu ja tunneskaala. Vihaiseksi sekunnissa ja leppymään puolessa sekunnissa ;)

Tukkoinen nenä on alusta asti ollut myös seuranani ja on toistaiseksi jatkanut seurassani oloa. Viime yönäkin heräsin siihen, ettei henki kulke kuin suun kautta. Silti sinnikkäästi olen vältellyt nenäsuihkeita kuin ruttoa. Kun vaiva on yöllinen ja suht vaivaton niin turha lääkitys hiiteen.

Unen tarve on kova. Viime yönä tuli vedettyä unta palloon melkein 11 tuntia. Ja voin kertoa, että siitä huolimatta olen todennäköisesti myös tänä iltana klo.21 tietämillä jo pedissä. Sunnuntaina valvoin sinnillä vähän pitempään, mutta kyllä väsymys olikin sen mukaista ja aamusta nukuttiinkin sitten hitusen pidempään ja koko päivän venytytti. Ja vessassa käynti vaatii yöstä myös oman veronsa. Laskin, että viime yönä kävin 3 kertaa vessassa kun normaalisti käyn kerran. Näiden yöllisten vessareissujen määrä kyllä vaihtelee, veikkaisin että tuo viime yön 3 oli ennätys tähän mennessä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä rinnat ja erilaiset pienet kipuilut. Rinnat ovat kokeneet muutosta kyllä. Mies huomasi asian ensimmäisenä ja kysyikin, että mitä pikku muhkuroita sun rinnoissa on.  No ne muhkurathan kuuluu asiaan. Ja myös rintojen arkuus on saatu huomata. Välillä vähän vähempänä ja välillä vähän enempänä. Kipuilua oli ekoina viikkoina jaloissa kovasti. Mutta onnekseni ja mielenrauhan taatakseni luin netistä, että se on merkki vain verenkierron koville joutumisesta. Samoin huimaus oli seurana ekoina viikkoina, mutta nyt sekin on onneksi vähentynyt, muttei kylläkään kokonaankaan poistunut.

Loppuun kruunaan vielä yhden vaivan, mitä hyvä terveys lehden mukaan harva raskaana oleva myöntää kärsivänsä - ilmavaivat. Minä myönnän! Minä kärsin! Ja kärsin myös hikoilusta! Hikoilen myös normaalisti aika helpolla, mutta viime lauantain lenkin jälkeen huomasin, että hikoilen nyt vielä kahta kauheammin.

Mutta nyt tämä mamma alkaa pikku hiljaa kokeilla pysyykö aamupala sisällä ja alkaa sitten suunnistaa pikku hiljaa kohti töitä. Mukavaa keskiviikkoa teille jokaiselle <3

Tervetuloa 

seuraamaan meidän pieneen perheen kasvua yhtä jäsentä suuremmaksi. Blogista tulet löytämään niin esikoisen odotukseen ja raskauteen liittyviä juttuja kuin myös kodinhoitoon, ruuanlaittoon, sisustukseen sun muuhun liittyvää tekstiä. Toivottavasti viihdyt ja jäät seuraamaan pitemmäksikkin aikaa. 

Kommentit ovat aina tervetulleita <3