Joulun odottelua ja elämän muutosta

Ihana lahja äiti ryhmän ystäviltä <3
 

 Blogiin kirjoittelu on nyt pienokaisen tulon myötä jäänyt pahasti. Koen nyt eläväni elämäni
 onnellisinta aikaa kun saan seurata mieheni kanssa tuon pienen miehen alun kasvua ja "nauttia"
 välillä vähän lyhyemmistä yöunista.

 Ennen pojan syntymää ajattelin, että blogin kirjoittelu jatkuu entisellään ja olin jo luonnospohjiakin
 tehnyt valmiiksi mistä haluan kirjoitella kuten synnytyksestäni ja julkaista pojasta kovasti kuvia.
 Kuitenkin ajatukset ovat muuttuneet pojan putkahdettua maailmaan. Jotenkin moni asia tuntuukin
 yhtä aikaa niin paljon henkilökohtaisemmalta, ettei sitä haluakkaan jakaa koko maailmalle  
 kirjoitetussa muodossa blogissa. Ja juu ei vaihtoehtoisesti ei ole tullut uutta osan blogeista jo  
 vallannutta videopostausta. Joten kuten arvaatte joudutte tyytymään vähän erilaisiin ja vähän (jos
 enää on mahdollista olla vielä enemmän) kuvattomiin postauksiin. Ehkä joskus jotain satunnaisia
 pojun kuvia saatan julkaista, mutta päättäkööt sitten isona itse mitkä kuvat haluaa löytää internetin
 ihmeellisestä maailmasta. Sillä välin jaellaan lähipiirille kuvia facebookin kautta :) Joten siis pojan nimeäkään en tule täällä julkaisemaan vaan poika kulkekoot täälläkin nimellä Nyytti, kuten jo raskausaikana oli lempinimenään.

 Tällä hetkellä vauva-arjen lisäksi elämässä pyörii mahtavia uusia (ja vähän vanhojakin) tuulia. Olen
 jatkanut pojan syntymän jälkeen pidettyäni pienen parin kolmen viikon paussin oman paikkakunnan
 äiti ryhmän luotsaamista. Olen saanut tutustua moneen uuteen ihanaan ihmiseen joka on ollut aivan
 huippu juttu. Tällä hetkellä kun siis asun paikkakunnalla jonne olen muuttanut kesällä 2008 ja silti
 olen tuntenut ennen tuon ryhmätoiminnan aloittamista tältä paikkakunnalta yhdellä kädellä laskettavan määrän ihmisiä joiden tykönä vierailla ihan itsekseni. Mutta sanotaanko että nyt sosiaalinen verkosto on alkanut kasvaa huimasti :) Mikä on tosi hyvä juttu!

 Lisäksi olen onnistunut keplottelemaan itseni avustelemaan imetystukiryhmän perustamisessa omalle alueelle. Ja kyllä, olin sen verran fiksu että en haalinut itselleni sieltä vetovastuuroolia vaan tyydyin ihan vaan olemaan apujoukoissa ja pistämään hommat käyntiin :) Onneksi henkilö kenet sain puhuttua vastuuhenkilöksi oli jo itsekkin aikaisemmin asiaa pohtinut ja miettinyt, joten paljoa yllyttämistä ei tarvittu ;)

 Ja olenpa myös ylpeä siitä, että on myös eräs kolmas äitien treffaus juttu, jonka idean nakkasin eräälle ihanaiselle äiti ihmiselle eteenpäin vietäväksi ja nytpä sekin on starttaamassa ensi vuonna omalla paikkakunnallamme. Ja kyllä, sieltäkään en napannut vetovastuuta ;) Kerrankin olen osannut rajata omat voimani niin ettei homma karkaa lapasesta ja pahasti :) Mutta olen niiiiiin tyytyväinen, että tuo äiti ihminen lähti viemään ideaani eteenpäin ja että idea otettiin positiivisesti vastaan ja sen toiminta aloitetaan. On ihanaa kun saa joskus vain ideoida, muttei tarvi olla se joka järjestää ja tekee aina vaan saa joskus olla osalllistujanakin :)

Ja kun tällä hetkellä koen, että perheemme arjen pyörittämisessä ja tuon oman paikkakunnan äitiryhmän luotsaamisessa on ihan tarpeeksi vastuuta :) Mutta joskus on kiva purkaa liika energioita ja ideoita sitten tuommosissa muissa jutuissa kuten tuossa imetystukiryhmän jutussa ja tätä blogia kirjoittelemalla :)

Vielä ehkä häätyy kirjoitella juurikin siitä tämän perheen vauva-arjesta jotain. Kaikki on lähtenyt menemään tosi hyvin. Oikeastaan yllättävän hyvin. Pieniä vatsanväänteitä on ollut, mutta muutoin todella rauhallista. Poika kasvaa tasaiseen tahtiin ja ensi viikolla on lääkärineuvola niin kuullaan taas että kuinka sitä painoa ja pituutta on taas tullutkaan :) Suloinen pikku kaveri on. Ja osaa kyllä olla välillä niin itsepäinen ja tomera ;) Keneen lie tullutkaan.. ;)

Maitoa riittää hyvin ja alkuvaikeuksien jälkeen imetyskin on lähtenyt hyvin käyntiin. Tarvittiin paljon päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä ja tukea, mutta kyllä se siitä sitten :)

Yöt meillä nukutaan vaihdellen. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Viime yö taas meni vähän miten meni, mutta eiköhän se tästä taas rauhoitu. Päivärytmiähän meillä ei juuri ole vielä minkäänlaista. Ainoa mihin on löytynyt meidän päivissä rytmi on aamu- ja iltapesujen aika. Ne ovat lähes vakiot. Mutta muutoin pikku jätkä vielämiettii ja pohtii että milloin nukuttaisi ja milloin olisi nälkä. Mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.

Onni-koira on ottanut pojan erittäin hienosti vastaan. Paremmin kuin oletin. Ja juu tiedän että silti pitää olla aina varuillaan koiran ja lapsen yhdistelmässä. Jokunen vaunulenkki on kolmisteen tehty ja onhan se välillä hampaiden kiristystä tämän äidin osalta, mutta harjoitusta harjoitusta :) Jonkin verran ulkoilua on rajottaneet nuo vaihtelevat kelit kun välillä on kylmää ja välillä käy plussan puolella ja sen seurauksena ihanan liukasta. Eipä siinä sitten paljoa houkuttele lähteä tarkoituksella kokeilemaan että kaadutaanko vai ei. Mutta kyllä me pikkkuhiljaa starttaillaan kunnon lenkeille kun kelit asettuu.

Mutta nyt tätä äiskää kutsuu kotityöt ja muut hommat :) Mukavaa lauantaita jokaiselle <3

RV 21

Pariin viimeiseen päivään on mahtunut niin hyviä kuin huonoja päiviä. Tuntuu, että hommaa olisi hirveästi mutten saa mitään aikaiseksi. Toisaalta en tiedä onko niitä hommiakaan niin kauheasti oikeasti. Osaksi mielialaan on vaikuttaneet jatkuvat sateet. Tänään sentään jopa aurinkokin jaksaa pilkistää ja josko mielikin olisi sen mukaisesti parempi. Toki myös valoisiakin hetkiä viime päivinä on ollut. Kuten eilen kun sain kummitytön kyläilemään meille ja kun mies kehui ruskeankastikkeen makua. Mutta pahin huono hetki oli maanantai tiistai välisenä yönä. Kello löi lähempänä yhtä. Kumpaakaan ei väsyttänyt. Minä yritin laittaa nukkumaan kun iski "kohtaus". Yhtä äkkiä totesin miehelle älä koske. Samaan aikaan tuli väsymys, itku, ahdistus, henki ei kulje-fiilis, kuuma ja paha olo. Ihan yht'äkkiä sen kummemin. Onneksi mies oli kotona ja nostatti minut sängyn reunalle istumaan ja rauhoitteli vähän aikaa. No jonkun ajan päästä jo tilanne onneksi helpotti, mutta mitään syytä en keksinyt. Ehkä suloinen yliväsymyksen ja hormoonien yhdistelmä?

Tänään aijon ihan oikeasti saada aikaan jotain näkyvää. Tai sain kait minä eilenkin. Kävin Onnin kanssa lenkillä, tiskasin ahkeraan (täytin ja tyhjensin konetta useamman kerran ;) ), leivoin manssikakkua, hoidin kummityttöä jne. Jotenkin vaan ehkä tämä on yllättänyt kun ei jaksakkaan touhuta entiseen malliin pää kolmantena jalkana. Ja kyllä, se on myös ihan hyväkin ettei jaksa. Maanantaina anoppi kehoitti ottamaan pihahommissa työnjohtajan roolin tästä edespäin. Ehkä ihan hyvä neuvo.

Tänään niiden kuuluisien rästihommien jatkamisen lisäksi olisi tarkoitus käydä noutamassa varaamiani lastentarvike juttuja kirppis asioiden tienoolta. Bongasin eilen hyvät ja edulliset Graconin matkarattaat joihin turvakaukalon saa kiinni. Lisäksi isä oli löytänyt sitterin, joten eikun sekin hakemaan ja samalla lupasin vilkaista mitä muuta myyjällä oli tarjolla :) Ja kyllä minä yhdestä paikkaa lupasin hakea mammacolleget ja mammashortsitkin ;) Sitten taitaa olla kohta jo minun mammavaatekaappi täydellinen. Eli paljon pientä shoppailtavaa ;) Mutta sen olen jo nyt huomannut, että kun malttaa ajan kanssa kirppareita tutkia ja seurata niin voi löytää paljon juttuja edulliseen hintaan hyväkuntoisena :)

Mutta toivotaan että tästä tulisi se hyvä erittäin hyvä päivä. Ei vain ihan hyvä päivä ;) 

Mukavaa keskiviikkoa jokaiselle!