Paha olo on ja pysyy. Kirjoitin ensin luonnos tekstin johon laitoin, että paha olo on alkanut väistyä. No meni tunti ja ripiät päälle niin aamupala murot kohtasivat karun totuuden. Aamupala onkin siis ihan yliarvostettu juttu... Hyvinhän sitä päivän voi aloittaa syömällä lounaan. Ja myönnän aamupalaksi maistuu myös muutama karkki, jolla saa vähän edes verensokerit (hetkellisesti) koholle.. Tiedän, ei hyvä vaihtoehto.
Ja niille, jotka säikähtivät viime päivityksen appelsiinien syöntiä (liika c-vitamiinin saantia) niin appelsiini himot ovat vähentyneet. Sen sijaan kaikki tuore maistuu kuten tuore ananas ja tuore ruisleipä <3
Ihanaa odotusta kuitenkin varjostaa aina pelot, joita ympäristöstä tulee. Onko minun lapsellani varmasti kaikki hyvin? Mitä jos onkin jotain poikkeavaa? Tai mitä jos lapsella siellä kohdussa ei muuten vain ole kaikki kunnossa? Mitä jos raskaus meneekin kesken? Tiedän, ettei jossittelu auta yhtään mitään ja pahentaa vain omaa mieltä. Tapahtui mitä tahansa kaikella on tarkoituksensa. Ja täytyy vain (yrittää) luottaa siihen, että kaikki menee hyvin <3
Ehkä nuiden pelkojen takana on osittain myös hormoonien ihana pomppiminen. Yleensä kiukkujen kohteena ovat miehet. Niin oma kuin muut. Johtuukohan tämä jotenkin siitä, että alitajunta ymmärtää sen, että usea nainen on kokenut tai tulee kokemaan myös raskauden ja samat hormoonit kun taas miehet eivät...
Lauantaina hurruuttelin ompelukoneella lasten juttuja, mutta niistä vähän myöhemmin lisää omana postauksenaan. Nyt tämä kiukku äkäpussi huimaus nainen lähtee töitä kohti. Palataan asiaan seuraavan kerran ompelutöiden merkeissä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti