Aikansa kutakin

Joskus on vain myönnettävä, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Sen lisäksi että tulin siihen tulokseen etten halua jakaa lapsemme kuvia blogissa niin tuntuu jotenkin myös arjen ja ajatusten jakaminen netin syövereihin jotenkin vastentahtoiselta. Osaksi toki se on myös ajan puutetta. On paljon puuhattavaa, tehtävää ja koettavaa. Useimmiten kun alan johonkin haluan antaa asialle panostukseni kunnolla. No nyt tuntuu, että en sitä pysty blogille antamaan niin paljon kuin haluaisin. Kuvatonta blogia on tylsä lukea ja vielä tylsempää on lukea karsittua tekstiä. Sukulaiset ja ystävät, pysykää kuulolla fb:n puolella, soitellaan, viestitellään ja tavataan niin pysytään molemmin puolin kärryillä toistemme elämästä. Muille kiitän ja kummarran ja jätän tältä erää näkemiin. Ehkä joskus vielä palaan jossain (jälleen) blogia pitämään, mutta sen aika ei tunnu olevan nyt. Haikeus jää blogin pitoa kohtaan, mutta joskus on aika jatkaa eteenpäin..

Kiitos ja näkemiin!

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

 



Joulun odottelua ja elämän muutosta

Ihana lahja äiti ryhmän ystäviltä <3
 

 Blogiin kirjoittelu on nyt pienokaisen tulon myötä jäänyt pahasti. Koen nyt eläväni elämäni
 onnellisinta aikaa kun saan seurata mieheni kanssa tuon pienen miehen alun kasvua ja "nauttia"
 välillä vähän lyhyemmistä yöunista.

 Ennen pojan syntymää ajattelin, että blogin kirjoittelu jatkuu entisellään ja olin jo luonnospohjiakin
 tehnyt valmiiksi mistä haluan kirjoitella kuten synnytyksestäni ja julkaista pojasta kovasti kuvia.
 Kuitenkin ajatukset ovat muuttuneet pojan putkahdettua maailmaan. Jotenkin moni asia tuntuukin
 yhtä aikaa niin paljon henkilökohtaisemmalta, ettei sitä haluakkaan jakaa koko maailmalle  
 kirjoitetussa muodossa blogissa. Ja juu ei vaihtoehtoisesti ei ole tullut uutta osan blogeista jo  
 vallannutta videopostausta. Joten kuten arvaatte joudutte tyytymään vähän erilaisiin ja vähän (jos
 enää on mahdollista olla vielä enemmän) kuvattomiin postauksiin. Ehkä joskus jotain satunnaisia
 pojun kuvia saatan julkaista, mutta päättäkööt sitten isona itse mitkä kuvat haluaa löytää internetin
 ihmeellisestä maailmasta. Sillä välin jaellaan lähipiirille kuvia facebookin kautta :) Joten siis pojan nimeäkään en tule täällä julkaisemaan vaan poika kulkekoot täälläkin nimellä Nyytti, kuten jo raskausaikana oli lempinimenään.

 Tällä hetkellä vauva-arjen lisäksi elämässä pyörii mahtavia uusia (ja vähän vanhojakin) tuulia. Olen
 jatkanut pojan syntymän jälkeen pidettyäni pienen parin kolmen viikon paussin oman paikkakunnan
 äiti ryhmän luotsaamista. Olen saanut tutustua moneen uuteen ihanaan ihmiseen joka on ollut aivan
 huippu juttu. Tällä hetkellä kun siis asun paikkakunnalla jonne olen muuttanut kesällä 2008 ja silti
 olen tuntenut ennen tuon ryhmätoiminnan aloittamista tältä paikkakunnalta yhdellä kädellä laskettavan määrän ihmisiä joiden tykönä vierailla ihan itsekseni. Mutta sanotaanko että nyt sosiaalinen verkosto on alkanut kasvaa huimasti :) Mikä on tosi hyvä juttu!

 Lisäksi olen onnistunut keplottelemaan itseni avustelemaan imetystukiryhmän perustamisessa omalle alueelle. Ja kyllä, olin sen verran fiksu että en haalinut itselleni sieltä vetovastuuroolia vaan tyydyin ihan vaan olemaan apujoukoissa ja pistämään hommat käyntiin :) Onneksi henkilö kenet sain puhuttua vastuuhenkilöksi oli jo itsekkin aikaisemmin asiaa pohtinut ja miettinyt, joten paljoa yllyttämistä ei tarvittu ;)

 Ja olenpa myös ylpeä siitä, että on myös eräs kolmas äitien treffaus juttu, jonka idean nakkasin eräälle ihanaiselle äiti ihmiselle eteenpäin vietäväksi ja nytpä sekin on starttaamassa ensi vuonna omalla paikkakunnallamme. Ja kyllä, sieltäkään en napannut vetovastuuta ;) Kerrankin olen osannut rajata omat voimani niin ettei homma karkaa lapasesta ja pahasti :) Mutta olen niiiiiin tyytyväinen, että tuo äiti ihminen lähti viemään ideaani eteenpäin ja että idea otettiin positiivisesti vastaan ja sen toiminta aloitetaan. On ihanaa kun saa joskus vain ideoida, muttei tarvi olla se joka järjestää ja tekee aina vaan saa joskus olla osalllistujanakin :)

Ja kun tällä hetkellä koen, että perheemme arjen pyörittämisessä ja tuon oman paikkakunnan äitiryhmän luotsaamisessa on ihan tarpeeksi vastuuta :) Mutta joskus on kiva purkaa liika energioita ja ideoita sitten tuommosissa muissa jutuissa kuten tuossa imetystukiryhmän jutussa ja tätä blogia kirjoittelemalla :)

Vielä ehkä häätyy kirjoitella juurikin siitä tämän perheen vauva-arjesta jotain. Kaikki on lähtenyt menemään tosi hyvin. Oikeastaan yllättävän hyvin. Pieniä vatsanväänteitä on ollut, mutta muutoin todella rauhallista. Poika kasvaa tasaiseen tahtiin ja ensi viikolla on lääkärineuvola niin kuullaan taas että kuinka sitä painoa ja pituutta on taas tullutkaan :) Suloinen pikku kaveri on. Ja osaa kyllä olla välillä niin itsepäinen ja tomera ;) Keneen lie tullutkaan.. ;)

Maitoa riittää hyvin ja alkuvaikeuksien jälkeen imetyskin on lähtenyt hyvin käyntiin. Tarvittiin paljon päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä ja tukea, mutta kyllä se siitä sitten :)

Yöt meillä nukutaan vaihdellen. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Viime yö taas meni vähän miten meni, mutta eiköhän se tästä taas rauhoitu. Päivärytmiähän meillä ei juuri ole vielä minkäänlaista. Ainoa mihin on löytynyt meidän päivissä rytmi on aamu- ja iltapesujen aika. Ne ovat lähes vakiot. Mutta muutoin pikku jätkä vielämiettii ja pohtii että milloin nukuttaisi ja milloin olisi nälkä. Mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.

Onni-koira on ottanut pojan erittäin hienosti vastaan. Paremmin kuin oletin. Ja juu tiedän että silti pitää olla aina varuillaan koiran ja lapsen yhdistelmässä. Jokunen vaunulenkki on kolmisteen tehty ja onhan se välillä hampaiden kiristystä tämän äidin osalta, mutta harjoitusta harjoitusta :) Jonkin verran ulkoilua on rajottaneet nuo vaihtelevat kelit kun välillä on kylmää ja välillä käy plussan puolella ja sen seurauksena ihanan liukasta. Eipä siinä sitten paljoa houkuttele lähteä tarkoituksella kokeilemaan että kaadutaanko vai ei. Mutta kyllä me pikkkuhiljaa starttaillaan kunnon lenkeille kun kelit asettuu.

Mutta nyt tätä äiskää kutsuu kotityöt ja muut hommat :) Mukavaa lauantaita jokaiselle <3

Yhä täällä..

Tallessa ollaan ja vauva-arki sujuu hyvin :) Lupaan, että vielä tämän vuoden puolelle yritän saada ainakin yhden kunnon kirjoituksen tänne. Poika on rauhallinen ja kiltti kuin mikä <3 Ja nyt on tärkeintä nauttia vauva-arjesta ja sen tuomasta ihanuudesta ja pienistä hetkistä <3 Mutta älkää huoliko, me palaamme vielä tänne kirjoittelemaan kuulumisia ;)

 

 

Pieni poikamme Nyytti syntyi 7.11.2013 klo.3.52.

 

Painoa 3615g

Pituutta 50,5cm

 

 

Koko perhe voi hyvin ja nyt opetellaankin pienen uuden elämän alkua,

joten blogin puolella voi olla hiljaista tovin <3

Iiiihaaaanuuuuksiiiiiaaaa!

En ole koskaan aikaisemmin perustanut, enkä kyllä täytyy myöntää sen kummemin perehtynytkään Polarn O. Pyretin vaatteisiin. Olen vain aina mieltänyt ne kaamean kalliiksi ja hömpäksi.

 

Tänään kuitenkin eksyin kyseisen firman nettisivuille ihan kuin ohimennen. Hups!

 

Sen kummemmin en ole näiden luomuuteen tai valmistuistapahoihin sun muuhun perehtynyt, mutta näiden ihanuuteen taisin ihan vahingossa vähän jo hurahtaa...

 

Tässäpä parit omat suosikkini (kuvat lainattu yrityksen nettisivuilta)

 

 

Unipussi neppareilla

 

Haalari

Pyjamahaalari



Ihanimpia bodeja en edes uskaltanut katsella saati tännekkään linkittää, sillä

niitä meillä on tällä hetkellä isot pinot kertynyt huomaamatta. Ja miten niin meillä on mamma hurahtanut kaikenmoisiin haalareihin? Niin uni- kuin päivävaate. Mutku ne on vaan niin ihania ;)

 

Ja ei, en tilannut (vielä) mitään tuolta Polarn O. Pyretiltä, mutta ehkä joku päivä tässä vielä

joudun pistämään pienen tilauksen ;)



Lämpöä

 

Saatiin tänään kotipaikastani mukaan ihana lampaantalja odottamaan Nyyttiä ja vaunuilu&pulkkailu yms reissuja. Talja on lampaan, joka majaili pari kesää sitten isäni pihalla aitauksessaan ja on nytemmin pistetty lihoiksi ja taljaksi.

Lisäksi anoppilassa käydessä saatiin mukaan miehen 32 vuotta vanha vauva-ajan makuupussi. Upeassa kunnossa ikäisekseen! Ylempi iso kuva vääristää kankaan väriä ja pahasti. Alemmassa pikkukuvassa pinta näkyy paremmin. Tuo tummansininen samettikangas on siis pysynyt ihan aikusten oikeasti paremmassa kuin hyvässä kunnossa.

 

Eipä palele meidän pienellä ensi talvena varpaita! :)

 

 

Loppuun vielä söpöstelykuvaa masusta ;)

 



Yllätyslahjoja

 

Sain eilen ihanan yllätyksen eräältä uudelta äiti tuttavuudelta. Hän oli ommellut meidän "Nyytille" ihanan pehmopupun taskulla sekä aivan ihanan tilkkupeiton <3

 

Näitä ihastellessa kuluikin tovi jos toinenkin. Niin ihania olivat ja huolella valmistettuja <3

 

RV 38 masukuvat

 

 

 

 

 



rv 37+6

Vielä ollaan yhtenä kappaleena. Touhottamiset ja muut on saanut jäädä ja on pitänyt alkaa ottamaan rauhallistakin rauhallisemmin. Perjantain neuvolakäynnillä neuvolatäti pisti verenpaineet seuranta linjalle viikonlopuksi ja sunnuntaina täytyikin lähteä käymään näyttämässä naamaansa synnärillä kun arvot huitelivat 150/100 tietämillä.. Lopulta kaikki oli hyvin niin äidillä kuin vauvalla. 5 tunnin synnärrillä lepäilyn jälkeen pääsin sydänkäyrien ja ultrauksen jälkeen kotiin. Ihana kätilö totesi sydänkäyriä ottaessa, että: mihinhän tuo lapsi luulee pääsevänsä nuilla spurteillansa. Viittasi siis välillä korkeana käyviin vauvan sykkeisiin :) Pissa oli puhdas eikä muutenkaan mitään raskausmyrkytyksen oireita onneksi ollut vain ja ainoastaan tuo verenpaineen nousu.

Lapsivettä oli riittävästi ja muutenkin vauva oli virkeä ja liikkui paljon niin käyrien kuin ultran mukaan. Isopäinen lapsi kuuleman tulossa. Nauroinkin lääkärille, että liekkö äidin puolelta periytynyt isopää ja isän puolelta hoikkavartalo :) Rakenteet oli karkeasti katsottuna hyvät, ei mitään moitittavaa. Ja samalla tekastiin sitten "ohimennen" synnytystapa-arviokin ja alakautta synnytykselle ei ole estettä. Harjoitussupistuksia on alkanut tulla enemmissä määrin pikku hiljaa ja odotus synnyttämään lähdöstä on jo kova.

Yritin vielä eilen illallakin miettiä, että mikä olisi ylimääräistä stressiä aiheuttanut ja saanut verenpaineen nousuun, mutten keksinyt. Olen ottanut (ihan oikeasti, uskokaa tai älkää) ihan rauhallisesti viime ajat ilman sen suurempia touhotuksia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä on tietämättään stressannut tulevaa synnytystapa-arviointia ja sitä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Sillä nimittäin jo eilen aamulla verenpaineet olivat tasoittuneet alle 130/80 eli kohti normaalia.

Tänään menen kuitenkin kontrolli käynnille asian tiimoilta neuvolaan samoin loppuviikosta toisen kerran. Ja ensi viikolla (jos ei olla jo synnyttämässä) niin menen äitiyspolille sydänkäyrillä käymään.

Vielä palatakseni sunnuntaihin. En voinut uskoa kuinka ihana ja lämmin vastaanotto synnärillä oli kun sinne menimme. Totta kai vaikuttaa varmasti se, että osastolla oli tooodeeelllaa hiljaista, mutta kuitenkin. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että oltaisiin menty käymään turhan takia (vaikka ensin epäröinkin, että soittaakko vai ei) vaan oli sellainen olo, että otetaan tosissaan heti ja lämpimästi vastaan rauhassa tutkien ja katsoen ilman mitään kiirettä.

Mutta nyt taas lepäilemään ja katsomaan telkkaria ja keräämään voimia tulevaan :) Lisäilen vielä myöhemmin viimeisimmät masu kuvat tänne kunhan vain ehdin.