torstai 9. tammikuuta 2014

Aikansa kutakin

Joskus on vain myönnettävä, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Sen lisäksi että tulin siihen tulokseen etten halua jakaa lapsemme kuvia blogissa niin tuntuu jotenkin myös arjen ja ajatusten jakaminen netin syövereihin jotenkin vastentahtoiselta. Osaksi toki se on myös ajan puutetta. On paljon puuhattavaa, tehtävää ja koettavaa. Useimmiten kun alan johonkin haluan antaa asialle panostukseni kunnolla. No nyt tuntuu, että en sitä pysty blogille antamaan niin paljon kuin haluaisin. Kuvatonta blogia on tylsä lukea ja vielä tylsempää on lukea karsittua tekstiä. Sukulaiset ja ystävät, pysykää kuulolla fb:n puolella, soitellaan, viestitellään ja tavataan niin pysytään molemmin puolin kärryillä toistemme elämästä. Muille kiitän ja kummarran ja jätän tältä erää näkemiin. Ehkä joskus vielä palaan jossain (jälleen) blogia pitämään, mutta sen aika ei tunnu olevan nyt. Haikeus jää blogin pitoa kohtaan, mutta joskus on aika jatkaa eteenpäin..

Kiitos ja näkemiin!